Tappajakoirat - median luoma myytti.

Sanomalehtien otsikoissa on nähty artikkeleita tappajakoirista. Joissakin maissa on vaadittu jopa lainsäädäntöä rajoittamaan tiettyjen koirarotujen hallussapitoa. Isossa-Britanniassa on menty äärimmäisyyksiin ja lopetettu 1990-luvulta lähtien noin 10 000 lemmikkikoiraa sellaisen lain nojalla, jonka tarkoitus on estää koirien aiheuttamia tapaturmia.

Ongelma on se, että koko tappajakoirauutisaihe on myytti, jonka voi luokitella urbaaniksi legendaksi.

Tämän sivun sisältö:

Totuus vaarallisista koirista
Tappajakoira-myytin synty
Yleisiä virheuskomuksia
Tappajakoira-myytin itsetehostus
Media luo itse myytin tappajakoirista mutta ei huomaa sitä
Esimerkkinä Iso-Britannian pitbull-laki
Rotuvihan ylilyöntejä (varoitus - kuvat eivät sovi eläinystäville)
Minne kielletyt koirat päätyvät? (varoitus - kuvat eivät sovi eläinystäville)

 


Totuus

Totuus koirien puremalla aiheuttamista vammoista ja kuolemista on hyvin lyhyt ja väritön, joten se harvoin kiinnostaa ketään. Koirat eivät ole merkittävä uhka nyky-yhteiskunnalle vaan muodostavat häviävän pienen marginaalin tapaturmista.

Vertailun vuoksi voidaan mainita, että pelkästään Suomessa sattuu vuosittan noin miljoona tapaturmaa, joista yli 2 700 johtaa ihmisen kuolemaan (Suomen Tilastokeskus, 2000). Eläinten aiheuttamista tapaturmista voisi mainita, että pelkästään Turun keskussairaalassa hoidetaan vuosittain noin 20 vakavaa vammaa, jotka ovat aiheutuneet ratsastusharrastuksen parissa. Koko maan luku on huomattavasti suurempi. Yhdysvalloissa kuolee ja rampautuu rullaportaiden huollon laiminlyöntien takia yli 300 kertaa enemmän ihmisiä kuin koirien takia. Väkivaltatilastot ovat oma lukunsa, Suomessa kuolee vuosittain n. 30 - 70 naista (siis, melkein joka viikko!) avo- tai aviopuolisoidensa väkivaltaisuuden takia.
Silti kesän 2000 uutiskynnyksen ylittää tapaturma, jossa irrallaan olevat koirat surmaavat lapsen - Saksassa.

Myytin luomiseen kuuluu se, että mainitaan vain turmaan aiheuttaneita koiria referoidaan taistelukoirina, eikä ei kerrota muista Saksassa vuosittain sattuneista koirien aiheuttamista tragedioista. Totuus on se, että koirarodut eivät juurikaan eroa puremisalttiuden perusteella toisistaan. Huomiotavaa on, että edes kaikki koirarodut yhteensä eivät muodosta kuin marginaalisen tapaturmamäärän.

Jos tutkitaan rotukohtaisesti kirjattuja tilastoja huomataan, että jopa rodun yleisyyteen suhteutettuna yleisimmät purijat ja vakavimmat vammat aiheuttavat aivan tavalliset ja yleisesti lemmikkinä pidetyt rodut - tämä ei tarkoita, että nämä rodut olisivat vaarallisia. Tyypillisin ja yleisin koiran purema on sellainen, jossa perheen oma lemmikki puree perheenjäsenta tai kylässä olevaa vierasta.
Jos samaan tilastoon otetaan mukaan toinen lemmikki, kissa, niin huomataan sen menevän aiheutettujen vammojen vakavuudessa ykköseksi ohi kaikkien koirarotujen. Tämä ei kuitenkaan ylitä uutiskynnystä.

USA:n virallinen eläimien luonnetestaus-instanssi, The American Canine Temperament Testing Association, sai syksyllä 2000 päätökseen pitkään kestäneet luonnetestaukset amerikanpitbullterrierin ja amerikanstaffordshirenterrierin kohdalta. Koko kattava koeohjelma aloitettiin saman vuoden alussa. Lopputulos on se, että huolimatta huonosta maineestaan median keskuudessa ja huonosta onnestaan joutua väärien ihmisten käsiin, amerikanpitbullterrieri ja amerikanstaffordshirenterrieri omaavat edelleen sen saman uskollisuuden ja hyvän ihmisrakkaan luonteen, mikä on näille roduille se kaikkein ominaisin luonteenpiirre.

The American Canine Temperament Testing Association totesi virallisessa lausunnossaan, että amerikanpitbullterrieri ja amerikanstaffordshirenterrieri ovat molemmat mitä suurimmassa määrin erittäin väärin ymmärretty rotu. Tiukoissa ja tarkoissa luonnetesteissä The American Canine Temperament Testing Association tuli siihen vääjäämättömään lopputulokseen, että koko amerikanpitbullterrieri-rotu läpäisee tiukimmankin luonnetestauksen 95 prosenttisesti. Vertailun vuoksi vielä kerrottakoon, että muut 135 rotua läpäisevät samat testit vain 75 prosenttisesti.

Koko maailman hämmästykseksi The American Canine Temperament Testing Association vielä julkisti, että nämä luonnetestit läpäistyään on nyt puhdas fakta, että koko amerikanpitbullterrieri-rotu on maailman neljänneksi parhain koira, kun mitataan luonnetta, tottelevaisuutta, koiran sopeutumista ihmis-yhteisöön, koiran suhtautumista muihin koiriin ja eläimiin ja ylipäätään koiran sosiaalisuutta.

(1990-luvun alussa tehtiin vastaavanlaisia testejä Yhdysvallosissa eri viranomaisten ja eläinlkääkäreiden toimesta. Kaikki saivat saivat saman lopputuloksen kuin yllä mainittu. Lopullisista raporteista on tarvittaessa saatavilla kopiot SATHY ry.:stä.)

  

Tappajakoira-myytin synty

Tappajakoiramyytti on lähtöisin mediasta itsestään. Esimerkiksi maineeltaan erinomainen pitbulli kunnostautui mm. Yhdysvaltojen kansalliskoirana, ensimmäisen maailmansodan eniten palkittuna sotakoirana (Stubby-pitbulli on nyt täytettynä Smithsonian instituutissa, elinaikanaan koira kävi palkittavana Yhdysvaltojen presidentin luona Valkoisessa talossa), se on ainoana koirana kuvattuna Life-lehden kannessa kolmasti, pitbulli oli elokuvatähti (esimerkiksi Rascals-elokuvasarjassa, jota esitettiin muutama vuosi sitten TV2:ssa), jne.

Muutamia vanhoja kuvia rodusta voi katsella tästä linkistä.

Rodun maine lokaantui vasta 1960-luvulla kun eläinsuojeluaktivistit saivat median kiinnostumaan epäinhimillisistä koiratappeluista., joissa käytettiin suuren yleisön jo unohtamaa koirarotua. Nämä olivat ensimmäisiä kertoja kun pitbullit pääsivät lehtien otsikoille. Asiantuntemattomuudesta johtuen monet "koira-asiantuntijat" tulkitsivat rodun täysin väärin ja olettivat koiratappelukoirien olevan jotenkin erityisen aggressiivisia ja vaarallisia ihmisille.

Rodun huonon maineen siemen oli kylvetty. Ja noista ajoista lähtien tätä koirarotua on kohdeltu julkisuudessa eriarvoisesti muihin koiriin verrattuna. Esimerkkejä on lukemattomia, joista viimeisimpiä ovat Ranskassa ja Saksassa sattuneet kuolemaan johtaneet onnettomuudet. Vaikka molemmissa tapauksissa osallisena oli useampaa eri rotua olevia koiria mainitsi esimerkiksi Helsingin Sanomat pelkästään pitbull-koirarodun.

Kun lehdistö on tarpeeksi kauan lukenut omia ja muiden kirjoittamia juttuja - tarkistamatta kuitenkaan asioiden oikeellisuutta tai mittasuhteita on tuloksena esimerkiksi Helsingin Sanomissa pääkirjoituksena 30.7.2000 , joka on tyypillinen esimerkki siitä kun arvovaltainen lehti yrittää tehdä ns. asiallisen kaneetin asiasta, joka on median itsensä luoma kömmähdys. Koko pääkirjoitus on tältä osin täysin aiheeton ja edustaa sellaisenaan esimerkkitapausta siitä miten media itse pönkittää tappajakoiramyyttiä. On hyvä verrata pääkirjoituksen tekstiä saman lehden muutamaa päivää myöhemmin kirjoittamaa juttua Saksan uusnatseista.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa olevat virheet:

"Suomen viranomaiset pohtivat hämmentyneinä, millaisin säännöin EU:n pitäisi vähentää taistelukoirien ihmisille aiheuttamaa uhkaa"
SATHY ry. on ollut yhteydessä kaikkiin Suomen niihin viranomaisiin, joilla on jotakin tekemistä asian kanssa. Yksikään viranomainen ei ole kertonut pohtivansa asiaa - etenkään hämmentyneinä.
Taistelukoirat eivät ole uhka ihmisille jos verrataan rotujen välisiä purematapauksia. Edes kaikki koirarodut yhteensä eivät muodosta uhkaa ihmisille.

"Suomessa on arviolta muutamia kymmeniä eri taistelukoirarotujen yksilöitä, ..."
Media on itse kehittänyt käsitteen taistelukoira ja jos sellainen luokka määritellään kuuluu siihen Suomessa useita tuhansia koirayksilöitä - siitä huolimatta tähän määritelmään kuuluvat koirat eivät muodosta uhkaa ihmisille.
Jopa Saksassa, jossa taistelukoirien aiheuttama kuolemantapaus aiheutti media-myräkän, aiheuttavat muuntyyppiset koirarodut enemmän vahinkoa kuin ns. taistelukoirarodut. On korostettava, että mikään koirarotu/tyyppi ei ole uhka ihmisille.

"Saksassa ja Ranskassa raadelleet ja surmanneet pitbullterrierit tulivat muotiin viime vuosikymmenellä."
Saksan ja Ranskan tapaturmissa oli osallisina montaa eri koirarotua edustavia yksilöitä. Helsingin Sanomat mainitsee vain pitbullterrierit.
Amerikanpitbullterrierit eivät tulleet muotiin viime vuosikymmenellä vaan viime vuosisadalla. Lehtiotsikot keksivät koirarodun vasta viime vuosikymmenellä.

"Ruotsi määräsi kaikki alle kahdeksan vuotiaat koirat merkittäväksi ..."
Tästä saa sen kuvan kuin määräys koskisi vain ns. taistelukoirarotuja. Ruotsin määräys koskee kaikkia näyttely-, lemmikki- ja työkoirarotuja.

"On hankalaa ottaa kantaa ongelmaan, josta itsellään ei ole kokemusta."
Ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi meillä on journalistit, jotka ensin luovat ongelman ja sitten spekuloivat ja tutkivat itse luomaansa asiaa.

"Suomen perhekenneleiden joukkoon saattaa putkahtaa taistelukoirafarmi."
Suomessa on kasvatettu useita ns. taistelukoirarotuja jo vuosikymmeniä. Suomessa on jopa kansanedustaja, joka kasvattaa näitä ns. taistelukoiria. Nimitetäänkö toimintaa farmiksi vai perhekenneliksi on makuasia. Yhteyden näihin kenneleihin saa mm. Suomen Kennelliitto ry.:stä.

"Lisäksi maan (Suomen) rikolliset ja muut häiriintyneet voivat ottaa oppia ulkomaisista tavoista pelotella ihmisiä ja vastustaa poliisia."
Tällaisesta lauseesta pääkirjoituksessa ei voi saada muuta mielikuvaa kuin, että kirjoittaja todellakin haluaisi Suomeen vastaavanlaisia otsikoita kuin Saksassa. Yhdistyksemme yrittää valistaa toimittajia, koiranomistajia ja päättäjiä juuri tästä ongelmasta - jos kirjoitetaan perättömiä fiktiivisiä juttuja tietyistä koiraroduista saattaa niitä uskoa paitsi Helsingin Sanomien pääkirjoittaja niin myös täysin vääristä syistä koiraa haluava.
Media luo tappajakoirat.

 

Virheellisiä uskomuksia

Myytin syntymisen jälkeen pitbullterrieriin on liitetty monia sitkeitä virheuskomuksia. Toimittaajat liittävät näitä fiktiivisiä virheuskomuksia artikkeleihin ja joskus lisäävät omiaan.

Yleisimpiä virheuskomuksia ovat mm:

Pitbullit eivät ole vaarallisia omistajien, harrastajien, tilastojen eikä minkään muun tarkistettavissa olevan tiedon perusteella.

Pitbullit eivät ole aggressiivisia ihmisiä kohtaan, muita koiria kohtaan ne ovat yhtä varauksellisia kuin moni muu koirarotu. Monissa pitbull-perheissä on useampia koiria tai muita lemmikkejä. Jopa myytti siitä, että pitbullit olisivat erityisen häijyjä mutta tutkittuaan asiaa jo vuoden verran American Veterinary Medical Association ei ole löytänyt minkäänlaista näyttöä asialle.

Pitbullterrieri on puhdasrotuinen ja sitä rekisteröidään useissa yhdistyksissä. ADBA aloitti rekisteröinnin vuonna 1907 ja UKC aloitti rekisteröinnin vuonna 1897. Jokaisella rekisteröidyllä pitbullterrierillä on jomman kumman yhdistyksen todistus ja sukupuu, jota voi katkeamattomana jatkaa aiemmin mainittuihin vuosilukuihin asti.

Yhdenkään rotukohtaisen asetuksen toimivuutta ei ole voitu todistaa. Sen sijaan esimerkiksi Ison-Britannian koiralakien aikana koirapuremat ovat lisääntyneet monilla alueilla, esimerkiksi Suur-Lontoossa.
 
 

Tappajakoira-myytin itsetehostus

Kaaviokuva

Erinomaisen esimerkin ylläolevasta antaa arvovaltaisen Helsingin Sanomat -lehdessä julkaistu pääkirjoitus, jossa ilmenee kaikki ylläolevat myytistä mainitut kliseet.
 

Dramatisointi

Itseasiassa tapaturmassa, jossa koira aiheuttaa vamman, on syyllinen koiran omistaja eikä koira. Vaikka koiranpuremat ovat miten tahansa mitattuna harvinaisia verrattuina muihin tapaturmiin, ylittää koiran aiheuttama vamma uutiskynnyksen. Uutiskynnys ylittyy vielä varmemmin jos juttuun saa lisättyä avainsanat "pitbull" ja "tappajakoira".

Merkillepantavaa on, että "tappajakoira" termin otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön Iltalehti 1990-luvulla aivan oma-aloitteisesti ja jo heti seuraavassa jutussa Iltalehti siteerasi "...yleisesti tappajakoirina tunnetut...".

Yleensä dramatiikkaa lisätään kertomalla "raatelusta", "uhrin riepottelusta", "repiä kappaleiksi", jne. Samoin koiran aiheuttamissa turmissa mitataan vamman suuruus mm. laskemalla tikkien määrä, yms. päinvastoin kuin esimerkiksi paljon yleisemmissä lasten pahoinpitely, liikenneonnettomuus, yms. artikkeleissa.

Hyvän esimerkin ns. tappajakoirien uutisoinnin mittasuhteettomuudesta antaa kun tarkastelee esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoitusta ja vertaa sitä saman lehden kirjoitukseen muutamaa päivää myöhemmin Saksan uusnatseista:

"Uusnatsit tappoivat Saksassa kesä-heinäkuun aikana neljä ihmistä. Kun vielä dusseldorfilaisella juna-asemalla räjähti kymmentä ihmistä haavoittanut kranaatti, yhteiskunnan sietokynnys ylittyi reippaasti.
Vaikka uusnatsien tekoja ei voi vähätellä, täytyy pitää mielessä, että kyseessä on yli 80 miljoonan asukkaan Saksassa pieni joukko..."

Ilmeisesti Helsingin Sanomien (ja monen muun lehden) mielestä on neljän ihmisen kuolema on helpommin hyväksyttävissä kun tappajina on pieni joukko uusnatseja. Sen sijaan kun ihmisen kuoleman aiheuttaa kaksi koiraa (joista toinen on yksi Saksan kymmenistä tuhansista pitbullterriereistä) on kyseessä ilmiselvä pitbullterrierien aiheuttama uhka ihmisille. Eikä kyse ole tapahtumien ajoituksesta, muutamaa viikkoa ennen Saksan koirapuremaa Dessaussa uusnatsit mukiloivat kuoliaaksi kadulla sattumalta vastaan tulleen 39-vuotiaan mosambikilaisen Alberto Adrianon - kolmen lapsen isän - eikä jutusta noussut mitään tappajakoirakohuun verrattavaa otsikkorumbaa.

Tappajakoira-jutuissa kerrotaan faktoina täysin keksittyjä juttuja. Kun Iso-Britannian koiralaki (DDA) astui vuonna 1991 voimaan ja asetti tiukat asetukset kaikille "pitbullin kaltaisille" koiraroduille niin syinä eivät olleet pitbullien aiheuttamat koirapuremat vaan kyseessä oli poliittinen vaalipäätös.
 
 

Vahvistetaan mielikuvaa

Media vahvistaa tietoisesti ja tahattomasti mielikuvaa myyttisestä tappajakoirasta. Kun otsikoissa revitellään tragedioilla, jotka kuorrutetaan dramatiikalla ja samalla huomio kohdistetaan koiraan ja rotuun muiden todellisten syiden sijaan - vahvistuu mielikuva niin voimakkaasti, että jotkut ihmiset väistämättä uskovat siihen. Aletaan tosissaan uskoa, että pitbullterrieri ja sen kaltaiset "taistelukoirat" ovat vaarallisia.

Eräs saksalainen Suomeen muuttanut pitbullinomistaja kertoi onnellisena siitä miten täällä suhtaudutaan välittömästi koiriin. Hänen 11-vuotias vanha ja raihnainen pitbullterrierinarttu herätti Saksassa median otsikoiden tehostamana niin paljon kauhua ja pelkoa, että ihmiset siirtyivät kadun toiselle puolelle hänen tullessa vastaan. Jopa sikäläinen poliisi pelkäsi hänen koiraansa. Suomessa kukaan tuskin huomaa pientä koiravanhusta, ei ainakaan pelkää.
 
 

Vaaditaan toimenpiteitä

Kuten kerrottu ovat koirien aiheuttamat tragediat lukumääriltään erittäin pieniä verrattuina muihin tapaturmiin, koirien yleisyyteen, jne. Siitä huolimatta journalismin etiikkaan kuuluu revitellä mahdollisimman isoja otsikoita tappajakoirista ja tehdä asiasta suuri ongelma. Kun ongelmasta on saatu tarpeeksi suuri vaaditaan toimenpiteitä - seurauksista ja kustannuksista välittämättä.

On täysin merkityksetöntä, että rotukohtaisilla lailla ei ole mitään käytännön funktiota. Ainut seuraus kieltojen vaatimuksissa on se, että kohta kiellettäviä koiria aletaan myydä enemmän. Sellaisille ihmisille, jotka uskovat tappajakoiraotsikoita. Näin on käynyt Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa.

Ruotsissa ajoittaiset kieltoehdotukset ovat johtaneet siihen, että mitä tahansa nelijalkaista myydään väärennetyillä papereilla varustettuna aitona pitbullina.
 
 

Kerrotaan faktoina omia ja muiden vahvistamattomia juttuja

Esimerkki: Helsingin Sanomat kirjoittaa, että taistelukoirat ovat kiellettyjä Ruotsissa. Tämä ei ole totta, ne eivät ole koskaan olleet eivätkä ole sitä tälläkään hetkellä.

Ruotsissa oli 90-luvun alkupuolella voimassa pitbullin kieltävä laki. Laki oli hyvin epämääräinen mutta kielsi selvästi "agressiiviset pitbullit". Laki oli tarkemmin ajateltuna hyvin omituinen koska se salli agressiiviset ja vaaralliset koirat kunhan ne eivät olleet pitbulleja. Lainteossa asiantuntijana käytettiin pieneläinasiantuntijaa, Åke Hedhammaria, joka antoi pitbull-rodusta sellaisia lausuntoja, joista ilmenee ettei hän ole koskaan nähnyt elävää amerikanpitbullterrieriä tai lukenut yhtään rotua esittelevää kirjaa tai edes ottanut yhtyttä rotuyhdistykseen.

Myöhemmin laista poistettiin erillismaininta pitbull-rodusta, eli nyt pitbullterrieri on ruotsin laissa samanarvoinen muiden koirarotujen kanssa. Vuoden 1998 lopussa on Ruotsin lehdissä ollut paljon kielteistä julkisuutta rodulle, mm. Götborgin paikallispoliisi vaati kaikkien pitbuterrieriomistajien rekisteröintiä koska pitbullterrieri oli hyökännyt joutsen-linnun kimppuun puistossa.

Pitbullilla tuntuu olevan myyttisen huono maine Ruotsissa ja rotu saa helposti skandaalinkäryistä otsikkotilaa lehdissä.

Tappajakoirajuttujen arkipäivää ovat toisista lehdistä lainatut vahvistamattomat kertomukset huumerikollisten käyttämistä pitbullterriereistä, jne. Nämä väittämät eivät ole tosia. Rikollisten yleisimmin käyttämä koirarotu ei ole pitbullterrieri.

Esimerkki omituisista tiedoista on myös kertomukset pitbull-rotuisten koirien valtavista puruvoimista, lukkiutuvista leuoista, päässä napsahtamisista, jne. Kannattaa pitää mielessä, että American Dog Breeder's Association ja United Kennel Club rekisteröivät kumpainenkin n. 10000 uutta pitbullia vuosittain pelkästään Yhdysvalloissa - jos pitbull-lemmikeillä tosiaan olisi otsikoiden kaltaisia ominaisuuksia niin luulisi USA:ssa olevan käynnissä varsinaisen verilöylyn.

 

Yleisön koirapelko lisääntyy

Koko media-tappajakoira myllytyksen kielteisin osa on sen sivuvaikutukset. Osin täysin sivullisten ihmisten koirapelko lisääntyy, lemmikkikoirien pitäjien ahdistus kasvaa ja koiria ajautuu osin täysin vääränlaisille henkilöille - sellaisille, jotka ottavat tappajakoira-artikkelit todesta. Joku saattaa todella uskoa, että pienikokoinen n. 25 kg pitbullterrieri on maailman hurjin vahtikoira.

Jokaisessa sellaisessa tapauksessa, jossa koirarotukohtainen kielto on tullut voimaan on tapahtunut ainakin seuraavat asiat:

 

Media luo itse tappajakoiraongelman

Lehtimiehet tekevät työtään mutta ikävä tosiasia on se, että tappajakoira-myytin kohdalla vain harva viitsii nähdä vaivaa ja paneutua todelliseen asiaan. Ongelma on koiran omistajat, eivät koirat. Ongelma ei poistu koirarotukielloilla, käytöstesteillä eikä millään teknisellä kikalla - siitä syystä, että ongelmaa ei ole olemassa sellaisena kuin otsikot antavat ymmärtää.

Sen sijaan mitä enemmän otsikoita tulee niin sitä vahvemmaksi myytti tappajakoirista kasvaa.

Esimerkki: toimittaja epäili suomalaisen pitbullin (joka on huippuvalio rotunsa edustaja) olevan jotenkin erikoinen kun se ei muistuttanut lehden kuva-arkiston pitbull-kuvia...

Kaikesta tästä on saatavilla moninkertainen määrä tietoa ja faktaa. Kaikki tiedot ovat julkisia ja käytännöllisesti katsoen käden ulottuvilla.

Paul Dunkel
SATHY ry.:n sihteeri.


Faktaa Ison-Britannian DDA:sta

Englannissa oli sattunut useita isohkojen koirien aiheuttamia puru-tapauksia muutaman vuoden aikana ja tapaukset näkyivät lehtien otsikoilla. Yksikään näistä koirista ei kuitenkaan ollut pitbulli. 11-vuotias tyttö ulkoilutti kaverinsa kanssa tuttua isohkoa mustaa palveluskoiraa ja jostakin syystä tämä koira hyökkäsi tytön kimppuun, joka sai surmansa. Tytön äiti alkoi käydä merkittävää julkista kamppailua, jotta kaikki isot ja vaaralliset koirat julistettaisiin pannaan. Vaalit lähestyivät, sureva äiti sai samaan aikaan julkisuutta ja poliitikot päättivät tehdä asialle jotakin.

TKC (Britannian kansallinen koirayhdistys) asettui jyrkästi vastustamaan kaikkia kieltoehdotuksia eikä asia edennyt kunnes sattui ns. Roxanna Khanin tapaus.

Muslimiperhe oli piknikillä puistossa ja mukana oli tietysti perheen nuorin, Roxanna Khan. Samaan aikaan läheisestä kerrostalosta yksinhuoltajaäiti päästi pitbullinsa päivälenkille puistoon juoksemaan. Lopputulos oli, että koira päätyi Khanin perheen tykö, josta seurasi tappelu. Heikoimmaksi osapuoleksi jäi Roxanna, jota koira puri päästämättä irti. Perheen muut jäsenet yrittivät saada koiraa irti mm. lyömällä koiraa auton ovea päin. Lopulta koira päästikin irti ja juoksi takaisin kotiin. Roxanna Khan joutui sairaalaan ja lehdet saivat uuden uutisen.

Heti Roxanna Khanin tapauksen perään sattui tapaus, jossa mies käveli myöhään illalla pubista kotiin. Kujalla miehen kimppuun hyökkäsi kaksi pitbulliksi väitettyä koiraa, jotka purivat miestä mm. nenään. Kamppailun jälkeen koirat pakenivat paikalta.

Nyt Britannian poliitikkojen mitta oli täysi ja nyt oli löytynyt vaarallinen koirarotu, jota TKC ei puolusta. Pidettiin pikainen hätäkokous, jonka tuloksena ehdotettiin, että kaikki Iso-Britannian n. 10000 pitbullia lopetettaisiin välittömästi. Viranomaiset suunnittelivat asian jopa niin pitkälle, että muodostettiin "naapuriverkosto", jonka avulla voisi kertoa poliisille jos naapurissa asuu pitbulli.

Iso-Britanniassa on noudatettu seuraavaa logiikkaa: TKC ei rekisteröi pitbull-koirarotua, joten se ei voi olla mikään puhdasrotuinen, eli kaikki monirotuiset ovat tavallaan pitbull-rotuisia. Kun noutajan ja spanielin risteytys puree ihmistä kirjoittavat britit pitbull-hyökkäyksestä.

Brittiläiset pitbullin omistajat eivät suostuneet tähän, joten viranomaiset tekivät uuden ehdotuksen, jonka mukaan koiran saisi pitää jos sen steriloisi, rekisteröisi, tatuoisi, hankkisi kolmannen osapuolen kattavaa vakuutusta ja pitäisi aina julkisella paikalla kuonokopattuna ja kytkettynä. Uuden pitbullin hankkiminen oli tästä lähtien myös kielletty. Tämä laki tunnetaan nyt nimellä Dangerous Dog Act (DDA).

Lain ongelmaksi muodostui se, että TKC ei rekisteröinyt tällaista rotua, joten sitä ei myöskään voinut olla olemassa. Siitä syystä määritelmäksi tulikin "pitbullin kaltainen". Viranomainen saa tietää onko koira pitbullin kaltainen kun hän vie koiran erityisen lautakunnan tutkittavaksi. Lautakunta antaa pisteitä sen mukaan miten koira täyttää tunnusmerkit. Esimerkiksi lyhyt karva 1p, tietty paino 1p, jne. Jos pisteet ylittävät 72p (100 on maksimi) niin silloin koira on "pitbullin kaltainen". Huomioitavaa on, että rotumääritelmän mukainen valio mäyräkoira saa 68 pistettä.

Lain voimaanastumisen jälkeen Isossa-Britanniassa on lopetettu yli 5500 "pitbullin kaltaista" koiraa, jotka eivät jostakin syystä ole täyttäneet DDA vaatimuksia. Useat tapaukset ovat traagisia, tässä muutama esimerkki:

 

otis koira
Otis-koira lopetettiin.

- tavallisessa liikenneratsiassa pysäytettiin rutiininomaisesti auto. Konstaapeli huomasi takapenkillä istuvan sekarotuisen (puolet tanskandoggia) koiran nimeltä Otis. Otiksella ei ollut kuonokoppaa ja konstaapelin mielestä yksityisen auton takapenkki on Britanniassa julkinen paikka. Vaikka Otis täytti kaikki muut DDA määräykset se lopetettiin oikeudenkäynnin jälkeen.

- erään rouvan pitbulli täytti kaikki DDA määräykset mutta eräässä puistossa rouva poisti pakollisen kuonokopan siksi aikaa, jotta saisi koiran suusta poistettua jonkin koiran löytämän jutun. Myöhemmin kotona ovikello soi ja paikalle saapui eläinsuojeluyhdistyksen edustaja kahden poliisin kanssa. Joku sivullinen oli ilmiantanut pitbullin, jolla ei ollut kuonokoppaa. Koira joutui oikeuden käsittelyn ajaksi vankillaan, jossa se virui kolme vuotta. Omistaja ei saanut käydä vierailulla. Oikeuskulut tulivat maksamaan lähes 100000 mk ja lopputulos oli koiran karkotuspäätös.

- eräs vanhempi rouva koki yllätyksen kun hänen muuten DDA-määräykset täyttävän Kahn pitbullin vakuutuksen eräpäivä oli kulunut umpeen. Taas soi ovikello ja paikalle saapui eläinsuojeluyhdistyksen edustaja kahden poliisin kanssa. Viranomaiset ilmoittivat, että olivat tulleet paikalle lopettamaan koiran! Vanhus vastusteli ja rouva taltutettiin mm. suihkuttamalla kyynelkaasua hänen silmille. Tämän jälkeen poliisi ampui koiran.

kahn koira ammuttuna
Kahn-pitbulli ammuttiin kotonaan, omistajan silmien edessä, maksamattoman laskun takia.

- erään koiran omistajan naapuri uhkasi kertoa poliisille jos tämän koira vielä pelottelisi perheen pikkupoikaa. Yhtenä päivänä naapuri ilmoitti, että nyt hän soittaa poliisin koska koira oli purrut poikaa. Koiran omistaja hätääntyi ja surmasi koiransa ja itsensä. Myöhemmin selvisi, että naapuri oli ilkeyksissään vain väittänyt koiran purreen.

Edellä kuvatun kaltaisia tapauksia on paljon. Lisäksi on koko joukko tapauksia, joissa sivulliset ovat ottaaneet oikeuden omiin käsiin. Hyvänä esimerkkinä Hollannin tapaukset. Englannista on uutisoitu "hauskana erehdyksenä" tapaus, jossa naapurit murtautuivat yöllä perheen kotiin ja mukiloivat pitbulliksi luulemansa koiran hengiltä. Hauskaa jutussa oli kuulemma se, että koira ei ollutkaan pitbulli vaan staffi. Ilmeisesti mukilointi olisi ollut oikeutettu jos naapurit olisivat olleet oikeassa?

Lopuksi esimerkki Hollannista. Hollannissa virisi aikoinaan Englannin DDA:n seurauksena keskustelu tappaja-koirista. Otsikot suurenivat ja muuttuivat vaativammiksi - tappajakoirat olisi hävitettävä! Pelottavien otsikoiden kiihoittamina yleisö oli lopulta niin raivona, että se huipentui satunnaisten pitbullien teurastuksiin. Ohessa kuvat eräästä koirasta, jonka tappajakoiria vihaavat ihmiset kivittivät kuoliaaksi sen ollessa iltalenkillä omistajansa kanssa.

 

 

Kuvien kuoliaaksi kivitetty viaton pitbulli on ehkä päässyt rauhaan ihmisten vihalta. Ainakin media on näyttänyt otsikoittensa tehon. reppana

Ihmisten kivittämäksi joutunut koira.
 
 

Kuvissa Saksan koirahysterian aikana lopetettuja koiria
Poliisilaitokselle tuodut lemmikkikoirat on lopetettu pelkästään sen takia, että ovat tiettyä koirarotua (amstaffeja, staffeja ja pitbulleja).

saksalainen pitbulli


 

Alla kuva rotuvihan kohteeksi joutuneesta lemmikkikoirasta, joka on hukutettu.

hukutettu pitti

hulutettu pitti 2

Tätä sivua tai sivun sisältöä ei saa käyttää mihinkään koira- tai koirarotuvastaiseen tarkoitukseen.
Lisätietoja www.sathy.fi
© 1990 - 2007 SATHY


 

 

Copyright © Suomen pitbull yhdistys ry. - Takaisin etusivulle